Metsälenkkiä ja ohittelua

Käytiin tänään aika pitkällä metsälenkillä äippän ja iskän kanssa.


Pidän valtavasti jäällä liikkumisesta ja jään päällä olevan veden lipottamisesta!

Tosi kiva, että metsässä pääsen vapaasti juoksentelemaan. Ei tosin niin vapaasti kuin mummilan kettis, mutta kuitenkin. Pienenä äippä ja iskä meni aina piiloon jonkun puun tai kiven taa, jos lähdin muutaman metrin kauemmas. Aika vainoharhaista epäillä, että karkaisin... Lenkillä tavattiin muitakin ihmisiä, joita en kuitenkaan päässyt moikkaamaan saati sitten haukkumaan. Äippä pitää nykyään huolen siitä, että huomio kiinnittyy häneen eikä kehenkään muuhun. Aika konstikasta varmaan muista lenkkeilijöistä on seurata, kun äippä huitoo käsillään ja kiljahtelee minua innostavia ääniä hii!, tsip tsip tsip! ja vilheltää. Toki olen mukana! Muita koiria en hihnassa saa tavata, joten minulle on opetettu sana Ohi!. Äippän taskussa on aina mukana tennispallo, joka annetaan palkkioksi ohituksen yhteydessä. Tänään olin erityisen nokkela: poistuimme etuvasemmalle koiran tullessa meitä vastaan ja kun seurasin ohikulkijoita tarkkana, äippä sanoi yhtäkkiä sen sanan Ohi!. Käännyin salamannopeasti, koska se merkitsee superhienoa palloa ja pääsimme jatkamaan matkaa äippän ja iskän kehuessa minua valtavasti! Korvani viipottavat suippona taakse päätä myöten: Olen upea! :)

Upeaa maisemaa luontopolulla!

Ainiin, äippä hihkui riemusta (ei serkustani), kun oli kuulemma saanut jonkin harjoittelupaikan koululta. Hyvä äippä!!!