Äippä ja iskä vei minut katsomaan kaverin koiraa, joka tuli näyttelymatkalle pääkaupunkiseudulle. Olisimme voineet mennä autollakin, mutta tarvitsin harjoitusta bussilla liikkumisessa. En ollut koskaan mennyt kolmella bussilla mihinkään, joten ajattelin, että äippä ja iskä ei nyt tiedä, minne ollaan menossa. Siitä huolimatta seurasin laumaani hyvin innokkaasti. Perille päästyämme haukuin kaikki pikkukoirat, kun en sellaisia ole ennen nähnyt. Pääsimme odottamaan äippän ja iskän kaveria näyttelytilan kahvioon, kehään minua ei laskettu. Olisin voinut jopa voittaa, kun osaan kerta seisoa pari sekuntia paikallani :) Äippä on opettanut ja iskä avustanut. Näyttely oli vain pikkukoirille ja erään katsojan mukaan olinkin ainoa koira koko paikassa. Annoin muutaman taidonnäytteen haukustani, jotta tietävät, miten se pitää tehdä. Tarkkailin vähän aikaa pikkukoirien tepastusta ja ohiviliseviä ihmisiä, mutta rauhotuin kuitenkin nopeasti. Ja taas mentiin. Kotimatkalla säntäilin ohikulkevia autoja päin, koska väsy alkoi painaa. Kotiin päästyämme väsähdin heti omalle patjalleni ja nukuin iltaan asti.
Illalla taas virtaa riitti, mutta kuulemma liian myöhään. Oli nukkumaanmenoaika ja minun piti rauhoittua. Näin aikaisemmin päivällä, kun äippä laittoi lelujani hyllyllä olevaan koriin. Muistin sen siinä remutessani ja sain kun sainkin koko korin alas. Siellähän oli kaikki minun leluni! Ihme piilottelua...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti