Kouluttajan mielestä meillä on varsin hyvä kontakti ja vire tekemisessä mitä pitäisi vaalia ja hyödyntää ottamalla ohjelmatreenikokonaisuuksia. Tärkeää on, ettei ahnehdi liikaa, vaikka tuntuu siltä, että kestän ja jaksan. Äippän pitää keskittyä treeniin ajatuksella ja varmistaa oppiminen sekä se, että pääsen palkkapäämäärään jokaisessa treenissä. Näin treenistä jää postitiivinen kuva - yhteinen tekeminen kannatti.
Liikkeiden välit ja odottaminen on myös tärkeää. Lisäksi häiriöitä on edelleen tärkeää treenata ja iän mukana voi tulla takapakkia, se kuuluu kehitykseen. Äippän tulee muistaa kärsivällisyys ja reiluus! Kun koira osaa, saa vaatia, mutta kannustavasti ja palkiten oikeasta suorituksesta tietysti. Tämä rakentaa vahvaa pohjaa tulevalle. Säännöllisesti ohjelmatreeniä, mm. jääviä liikkeitä ja noutoja ja muista SUPERpalkka, mielikuvitus rajana!
Treenit on suunniteltava huolellisesti, huomioi rutiinit, merkkisanat ja -eleet. Toimivin treeni on lyhyt napakka treeni, jossa koiralla ei ole aikaa ylimääräiseen omaan höntyilyyn. Mieluummin pari lyhyttä, kuin yksi pitkä. Naksun käyttö on suositus, saas nähdä aikooko äippä tätä hyödyntää. Äippän pitää pyrkiä iloisuuteen ja hauskuuteen, yritteliäisyyttä vaalitaan - sitä on ilo seurata ja siihen on hyvä rakentaa näyttävää tottista.
Suurin osa asioista me tehdäänkin äippän kanssa, mutta tuo ohjelmatreeni tuli meille ihan uutena asiana. Sen verran olen kehittynyt, että treenaamisesta on tullut ihan oikeaa treenaamista, enää ei olla pentuotottista!
Puhutsä mulle vai?
Ja sitten pk-puolelle. Edellisellä kerralla äippä sai mitä loisteliaimman vinkin tiiviiseen seuraamiseen. Kontaktini välillä putoaa ja jään katsomaan jotain maata tai jotain ja sitten huomaankin, että äippä kävelee ylitseni, kun "ollaan tehty" täyskäännös tai vain vasemmalle kääntyminen. Nyt päämääränä on tiivis kontakti heti ensi askeleelta: liike aloitetaan perusasennosta (ei välttämättä tarvitse käskeä sivulle, vaan käsky "istu" ja ohjaaja siirtyy koiran viereen), käsky "seuraa" (joka ei ole sotilaallinen, vaan kepeä ja silti vaativa ja keskittynyt), vasemmalla jalalla aloitetaan pari hidasta (hyyyyyvin hidasta) askelta, sitten pari normaalilla temmolla ja sitten taas hyyyyyvin hidasta. Näin kontakti pysyy ja voin kertoa jo parin treenin jälkeen, että SE PYSYY! Upeaa! Äippä on haltioissan :) Palkka putoaa joko kainalosta tai sitten viedään vasemmalla kädellä niin, että joudun saalistamaan sen.
Irrotukset ovat osoittautuneet ongelmallisiksi ja tähän äippä käyttää kahta palloa, kylkimyyryä ja kehua. Eli homma menee niin, että irrotuksen lähestyessä äippä soluttautuu viereeni, käskee irti, jos en päästä, nappaa karvoista ja toistaa käskyn ja palkkaa sitten välittömästi toisella pallolla. Toimii kerrasta, kunnes tulee taas uusi treenikerta, jolloin taas jään mäyssäämään palloa. Irrottamisesta pitää tehdä hyödyllinen, palkkaa ei saa ottaa pois, vaan siitä pitää siis tehdä kannattava. Irrotuksen jälkeen palkkaa ei otetaan hitaasti viettiä lisätäkseen vaan nopeasti siirrytään seuraavan/uuteen liikkeeseen. Eli mun kanssa ei uumoilla näinkään päin.
Ongelmana on myös äippän jatkuva kehuminen. Äippä on tässä vastikään huomannut, kuinka keskittynyt olen silloin, kun ohjaaja on hiljaa. Jos kehuja satelee, tarkkaavaisuus katoaa ja en enää pidä paikkaani, vaan odotan jostain kimpoavaa palkkaa. Parempi, että äippä pysyy hiljaa, keskittyy itsekin siihen treeniin ja palkkaa lopuksi superisolla palkalla ja leikkimisellä. Tämä on myös sitä kilpailuun tähtäävää treeniä, ohjaaja on hiljaa ja jäykkä, jolloin kaikki on hyvin. Kun kontakti on seuraamisessa sen verran hyvä, että se pysyy jatkossakin, otetaan serpentiiniseuraaminen käyttöön ennen kuin siirrytään suoriin kulmiin. Joku treenikerta saatetaan ottaa tuota ohjelmatreeniä jäävissä liikkeissä ja loppuiloitteluksi eteenmeno tai piilojen kierto ja leikki!
