Ykkönen!!!

Viimeviikkoiset tokokisat jouduttiin perumaan doping-karenssin takia. Äippä sai varasijapaikan oikeisiin toko-kisoihin ja muisti sitten, että minuthan oli pari viikkoa sitten nukutettu hampaan poiston takia ja näin ollen olisin ollut selvästi dopingin alaisuudessa (karenssiaika tässä tapauksessa 28pv). Meillä oli kuitenkin mahdollisuus treenata kisoja varten toko-ryhmän järjestämässä "leikkimielisessä" kisassa.

Äippä oli kaikin puolin tyytyväinen suoritukseeni, vaikka pientä jännittyneisyyttä olikin ilmassa. Yhtään kunnon perusasentoa en kesken liikeiden tehnyt, mikä oli aika yllättävää. Tätä on harjoiteltu nyt parisen viikkoa ja tilanne on paranemaan päin. Pk-treeneissäkin ohjaajat sanoivat, että äippän maha on häiritsevä tekijä kontaktissani. Yritäpä ite saada kummun läpi katsekontaktia, pakkohan siinä on alkaa poikittaa, että "oossäsiellä, mä oon tässä?". Harjoitus on ollut seuraavanlainen: "sivu"-käskyn jälkeen jos jään vinoon, äippä ottaa askeleen eteenpäin ja toistaa samalla käskyn. Ja tätä niin kauan kuin olen suora ja sitten huisi palkka. Harjoitus vaatii toisen henkilön katsomaan, olenko vinossa vai en. Yksin ei kannata, muuten on vaarana palkata virheellisestä suorituksesta (kokemuksen syvällä rintaäänellä). Jos otan häiriötä eli en pidä kontaktia, äippä ottaa askeleen eteenpäin ilman käskyä, jolloin huomaan, että olen menettänyt palkan. Muutaman harjoituskerran jälkeen hoksasin tämän ja jäi harmittamaan. Tulos: suora perusasento sillä erää.

Vino ja liian edessä Sama sivulta katsottuna

Toko kisan tulokset:

1. Luoksepäästävyys: täysi kymppi

2. Paikalla makaaminen: pysyin 2 min, mutta ennakoin sivulle tulon
2. Paikalla makaaminen (ei arvosteltu): pysyin 2 min ja tulin käskystä sivulle
3. Seuraaminen kytkettynä: perusasento hyvä, melko tiivis kontakti, kesken liikkeiden perusasennot vinot
4. Seuraaminen taluttimetta: sama kuin yllä
5. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: hidas maahanmeno, piti kurkata, jäikö taakse jotain, tulin käskystä sivulle (vinoon)
6. Luoksetulo: erinomaisen hyvä, innokas ja hyvä perusasento
7. Seisominen seuraamisen yhteydessä: pysähdyin, mutta otin kolme lisäaskelta
8. Estehyppy: koituu meidän turmioksemme (alla kuvat), hyppäsin joo, mutta niin vinoon, että olin nipin napin esteen puolella
9. Kokonaisvaikutus: kiitettävä

Näin se etenee:

Vino hyppyasento

Lopputulos: tämä

Motivaatio riitti yllättävän hyvin, kun palkkaa ei herunut kuin liikkeiden lopussa (yksi nakkipala). Suoritukset kuvattiin ja jokainen sai levykkeen kotiin katsottavaksi, jotta äippäkin saisi jotain palautetta. Vasen käsi lerpattaa yhä, vaikkakin nyt vain pääni yläpuolella (aikaisemmin palkkauksen takia vasenta kättä pidettiin pääni vasemmalla puolella), mutta häiritsi toisinaan suoritustani, kun käsi osui korviin. Äippän tulisi nyt opetella pitämään käsi suorana reittä vasten myös seuraamisen aikana. Toinen harjoittelemisen arvoinen asia on koiran viereen tuleminen jäävien liikkeiden jälkeen (kohdat 2, 5 ja 7), jotta minun olisi helpompi tulla suoraan äippän viereen eikä hakea perusasentoa itsenäisesti. Kengän kärkien tulisi siis olla ilmeisesti (täytyy testata vielä) kyynärpäitteni kohdalla.

Toisen ryhmän saapuessa minun piti suorittaa vielä toinen paikallaolo (siitä syystä kaksi kakkoskohtaa), kun suoritukseen tarvittiin kolme koiraa. Vasemmalla puolella oli borderterrieri, oikealla göötti. Borderin olin jo aiemmin nähnyt, joten tuo göötti kiinnosti kovasti. Meidät jätettiin taas makaamaan paikalleen. Sitten oikealta puolelta alkoi kuulua jotain vinkunaa ja lopulta mitä ihmeellisintä murinaa, joka siinä vaiheessa sai pääni kääntymään yllättyneenä göötin suuntaan, että "mitäs tuo on". Äippä toivoi, etten prosoidu göötin ääntelyistä, mutta kun tämä toistui muutaman kerran, äippä ja omistaja eivät pystyneet enää hillitsemään itseään, vaan purskahtivat nauruun. Minä siis hillitsin itseni, äippä ei. Mainittakoon tässä vielä se, etten reagoi enää ryhmäläisten ääntelyihin, kun olen karaistunut.

Yhteispistemäärä oli 184 ja näin ollen olisimme saaneet ykköstuloksen, jos kisat olisivat olleet oikeat (raja 160p.). Jee! Saimme muistoksi pokaalin, ERI-ruusukkeen, toko kilpailukirjan ja sääntökirjan! Nyt vaan kilpailuihin ilmoittautumaan.

Voittaja!
***

Kontrollikäynti eläinlääkärissä meni kivuttomasti. Iho oli selvästi parantunut, mutta antibioottikuuria päätettiin jatkaa vielä viikolla. Lisäksi lääkäri määräsi antihistamiinia, joka jollain koiralla toimii, jollain ei ja saattaa sivuoireena aiheuttaa valtavaa väsymystä. Hetken tarkkailtuaan lääkäri katsoi äippään ja sanoi, ettei se varmaan tällä koiralla ihan niin pahasta olisi. Äippä ymmärsi yskän ja sanoi syöttävänsä vähintään viikon ajan. Antihistamiini tehosi heti ja rapsutukset jäivät sille tielle. Väsymyksestä ei ollut tietoakaan. Kylkiä koristavat vielä harmaat melko karvattomat laikut, joten täytyy nyt katsoa, miten sen SPL-erikoisnäyttelyyn ilmoittautumisen kanssa tehdään. Aikaa on tiistaihin ja siitä vielä parisen viikkoa.

Lonkat

Perjantaina olin virallisissa lonkkakuvauksissa. Tällä kertaa minut vain rahoitettiin, mutta heräämisen jälkeen olo on usein kamalampi kuin nukutuksen jälkeen. Saimme yhden epäonnistuneen kuvan mukaan, jossa toinen jalka on vino ja näin ollen lonkat eivät ole optimaalisessa asennossa.

Lonkat ja lanneranka

Minut tuotiin reporankana odotustilaan heräämään ja äippä meni sillä aikaa katsomaan röntgenkuvia. Kyynäreet olivat erittäin hyvät, selkä oli myös terve (lannerangan kohdalla sakemanneille tyypillistä, mutta normaalia gappia eli vissiin jotain aukkoa), mutta lonkat eivät riemastuttaneet ainakaan eläinlääkäriä. Eivät ole priimat, mutta eivät myöskään sököt. Lonkkanivel ei istu lonkkamaljassa täydellisesti, mistä johtuu nuo kuvassa olevat hankausjäljet (viivat). Lonkkakuvat lähtevät kennelliittoon arviolla C/C, mutta virallisia tuloksia vielä odotellaan. Ne voivat vielä muuttua suuntaan jos toiseen. Lääkärin mielestä löysät lonkat eivät rajoita mitenkään elämää tai liikkumista, mutta hyvä se on tietää. Pääasia on siis se, että äippä näki kuvat, jottei tarvitse miettiä, mitä vuoden tai viiden vuoden päästä pitäisi tehdä. Elellään siis normaalia aktiivista elämää, kuten tähänkin asti. Niin, ja tuohon löysyyteen saattaa vaikuttaa ainakin vähän nuo juuri loppuneet juoksut...

Juuri kun kuvat oli käyty läpi, aloin kovan (kirjaimellisesti) sydäntäsärkevän ulvonnan viereisessä odotustilassa. Seisoin siinä korvat suippona taaksepäin ja itkin äippäääää! On se kumma, kun annetaan heräämispiikki ja sitten lähdetään livohkaan. Pysyin juuri ja juuri pystyssä, mutta silti piti päästä tontturoimaan ympärilleen. Äippä joutui siinä vielä kertaalleen käymään toisessa huoneessa ja minut jätettiin joidenkin tyttöjen vartioitavaksi. Äippä kuuli minut koko ajan. Kun hän tuli takaisin, siinä oli jo neljä työntekijää ympärilläni rauhoittelemassa ja pitämässä minusta kiinni. Kiitos ja hei, oli mukava tavata. Koko loppupäivä meni nukkuessa ja horjutessa joko seisovilteen tai istuvilteen, mutta illalla olin jo sitä mieltä, että sapuskaa tänne. Ei tullut, vaikka nuolin monta kertaa tyhjää kuppia.

Hammas

Pari viikkoa sitten äippä tarkisti pitkästä aikaa hampaani ja huomasi yllätyksekseen hieman erinäköisen kaluston. Selitys siipien nirsoilulle selittyi lopulta: ylähampaani oli haljennut. Kukapa sitä söisi jäisiä siipiä murtuneella hampaalla.. Maanantaina pääsimme näyttämään hammastani ja eläinlääkäri totesi, että se on syvältä (ytimestä asti) ikenen sisältä haljennut, joten ainoa hoito on koko hampaan poisto. Onneksi kyseessä ei ole mikään kulmahammas, vaan ihan tuo pieni P2.

Näyttää ja tuntuu ilkeälle

Viikko sitten perjantaina minut nukutettiin ja hammas leikattiin pois. Jälki on siisti ja siinä on nyt kaksi tikkiä. Samaan syssyyn iholtani otettiin raape-, sively- ja teippinäytteitä, kun karva on paikoin todella kuiva, karhea ja iho rikki (nututuksen jäljiltä harmaat laikut kyljissä). Ilmeisesti ainakin osittain syynä on tämä valeraskauden loppuvaihe, joka sai taas hormoonit hyrräämään, sillä yhtäkkiä viihdyin omissa oloissani ja vieläpä häkissä, nukuin käytännössä katsoen koko ajan, lenkeillä minusta kuoriutui rähinäroope, maitoa tuli nisistä ja sitten samaan aikaan iho meni kyljistä pahan näköiseksi. Tässä järjestyksessä.

Raapenäytteissä ei löytynyt onneksi hiivaa tai ulkoloisia, mutta sively- ja teippinäytteissä oli runsaasti bakteereita. Tiedä sitten, mikä on syynä. Seurauksena antibioottikuuri. Hampaan poiston takia saan syödä vain pehmeää ruokaa kaksi viikkoa ja palloleikit on kielletty. Onnea koulutuksiin. Keppien kantelu ja järsiminen lenkeillä on myös kielletty, mikä johtaa luonnollisesti irti- ja ei-sanan viljelyyn. Kontrolliaika on tiistaina ja silloin päätetään jatkosta (antibiootit, iho yms.).

Nukutuksesta uupuneena

Emmää jaksa koko aika

Sunnuntaiaamuna äippä ja iskä huomasivat, että minulla on ihan uusi ote elämään ja suuntasimme kahdeksi ja puoleksi tunniksi Nuuksioon. Ihana ilma ja olin niiiin energiaa täynnä. Ensimmäisiä ihmisiä piti vähän pitää silmällä, jos sieltä tulee niitä maagisia käsimerkkejä (tule luokseni, tule luokseni), mutta loppumatkasta en noteerannut ketään. Hädin tuskin omistajiani.

los poseeraus
Uppohankiloikkaa

Muuten hyvä, mutta metriä liian aikaisin

Sammakkovoltti