Lonkat

Perjantaina olin virallisissa lonkkakuvauksissa. Tällä kertaa minut vain rahoitettiin, mutta heräämisen jälkeen olo on usein kamalampi kuin nukutuksen jälkeen. Saimme yhden epäonnistuneen kuvan mukaan, jossa toinen jalka on vino ja näin ollen lonkat eivät ole optimaalisessa asennossa.

Lonkat ja lanneranka

Minut tuotiin reporankana odotustilaan heräämään ja äippä meni sillä aikaa katsomaan röntgenkuvia. Kyynäreet olivat erittäin hyvät, selkä oli myös terve (lannerangan kohdalla sakemanneille tyypillistä, mutta normaalia gappia eli vissiin jotain aukkoa), mutta lonkat eivät riemastuttaneet ainakaan eläinlääkäriä. Eivät ole priimat, mutta eivät myöskään sököt. Lonkkanivel ei istu lonkkamaljassa täydellisesti, mistä johtuu nuo kuvassa olevat hankausjäljet (viivat). Lonkkakuvat lähtevät kennelliittoon arviolla C/C, mutta virallisia tuloksia vielä odotellaan. Ne voivat vielä muuttua suuntaan jos toiseen. Lääkärin mielestä löysät lonkat eivät rajoita mitenkään elämää tai liikkumista, mutta hyvä se on tietää. Pääasia on siis se, että äippä näki kuvat, jottei tarvitse miettiä, mitä vuoden tai viiden vuoden päästä pitäisi tehdä. Elellään siis normaalia aktiivista elämää, kuten tähänkin asti. Niin, ja tuohon löysyyteen saattaa vaikuttaa ainakin vähän nuo juuri loppuneet juoksut...

Juuri kun kuvat oli käyty läpi, aloin kovan (kirjaimellisesti) sydäntäsärkevän ulvonnan viereisessä odotustilassa. Seisoin siinä korvat suippona taaksepäin ja itkin äippäääää! On se kumma, kun annetaan heräämispiikki ja sitten lähdetään livohkaan. Pysyin juuri ja juuri pystyssä, mutta silti piti päästä tontturoimaan ympärilleen. Äippä joutui siinä vielä kertaalleen käymään toisessa huoneessa ja minut jätettiin joidenkin tyttöjen vartioitavaksi. Äippä kuuli minut koko ajan. Kun hän tuli takaisin, siinä oli jo neljä työntekijää ympärilläni rauhoittelemassa ja pitämässä minusta kiinni. Kiitos ja hei, oli mukava tavata. Koko loppupäivä meni nukkuessa ja horjutessa joko seisovilteen tai istuvilteen, mutta illalla olin jo sitä mieltä, että sapuskaa tänne. Ei tullut, vaikka nuolin monta kertaa tyhjää kuppia.