Kuvia lisätty

Lisäsin pari kuvaa 9kk-tekstiin...

Lääkäritädin huoneessa

Ensinäkemältä lääkäri ei ollut ollenkaan huolissaan karvattomista länteistäni, vaan puhui jotain ruoka-aineallergiasta. Sitähän minä olen yrittänyt tässä jo 9 kuukautta sanoa, että kutittaa niin vietävästi! Olen siis ihan itse nututtanut karvani pois ja tehnyt hyttysen piston näköisiä jälkiä. Nyt pari kuukautta pitäisi saada yhtä proteiinilähdettä sekä yhtä hiilihydraattilähdettä ja kokeilla sillä, josko kutina loppuisi ja läikkiin kasvaisi karvat takaisin. Toisin sanoen, nyt loppui papanan syönti!

Äippä on nyt kieltänyt rapsuttamisen, mutta silti minulle jää päivisin noin 9 tuntia rapsuttamisaikaa. Raapenäytteissä näkyi olevan aika lailla hiivaa, ylläty yllätys, joten saatiin lääkeshampoota siihen. Äippä epäili alusta alkaen, kun korvassani oli hiivaa (pienenä pentuna), että mitä jos sitä on koko elimistössä ja "tadaa"! niin sitä onkin. Saattanee olla lähtöisin esimerkiksi pölypunkeista, joita voi olla pitkään varastossa säilytettyjen ruokasäkkien seassa, siihen stressi päälle (kuten äippän ja iskän pitkät työpäivät tms.) sekä pienentynyt vastustuskyky ja näin hiiva on valmis pulpahtaakseen esiin. Teorioita on myös useita muita, mutta toivotaan, että näillä hoidoilla paranen.

Äippä kertoi myös lääkärille, että syön aika paljon, mutta missään ei sitä näy. Lääkäritäti epäili vilkkaaksi, jolla ruuansulatus ei ole niin tehokasta, jotta kaikki syömäni papanat imeytyisi kunnolla ja jäisi kylkiin. Johtuukohan tämä epäily siitä, että nuuskin tehokkaasti koko lääkärin huoneen läpi, söin johtojen seasta pudonneita papanoita ja siinä sivussa jotain muutakin, enkä siis pysynyt äippän toiveiden mukaan paikoillani. Lisäksi olin tosi valpas, kuulin joka rapsahduksen ja haukuin tietysti kaikki ovesta sisääntulijat ja uloslähtijät ja myös olijat. Ihan vaan siksi, että tietävät, että olen täällä. Jos joku jäi ihastelemaan minua, eli tuijotti minua, hyökkäsin päälle siinä uskossa, että minut haastettiin leikkiin. Ai, ei tänään. Eivät selvästi tienneet, että hyökkään oikeasti. Äippä on ollut erittäin tyytyväinen, kun on saanut kanavoitua energiani leikkiin ja yhdessä tekemiseen ulkona, ei sisällä, joten nämä arjesta poikkeavat tilanteet tulevat joka kerta yllätyksenä: "Ai, ei se pysykään rauhallisena paikallaan, niin kuin kotona??". Mummolassa sama juttu. Tekemistä riittää! Ainiin, se kameran johto jäi ilmeisesti mummolaan viime reisulta, joten laittelen kuvia sitten torstain jälkeen.

9 kk

Perjantaina täytin 9 kuukautta ja painoa oli nyt 24,7 kg. Ihmettelen vain, miksi painoa on tullut vain 600 g kuukauden sisällä.. Tämän lisäksi äippä kiinnitti huomiota minun nivustaipeisiini, joista oli molemmilta puolilta lähtenyt karvaa. Ihokin on punainen ja lisäksi melkein koko alueella on pieniä hyttysen piston näköisiä täpliä ja rapsutusjälkiä. Voi voi voi. Tänä aamuna keinussa äippän käteen jäi karvatuppoja, kun huomasi korvan kärjissä kuivettuneen kohdan. Kutittaa hirveästi ja äippä soittikin heti eläinlääkärille ajanvarausta varten. Huomenna otetaan raapenäytteet ja toivottavasti myös verikokeet, jotta saadaan suljettua tietyt sairaudet ja allergiat pois. Madotus tapahtuu huomisen lääkärireissun jälkeen.

Mä oon nututtanu iha ite...

Äippä ja iskä ovat yrittäneet saada minua uimaan jo pitemmän aikaa. Tutustuminen alkoi ihan vain tassujen veteen laittamisella ja siitä sitten polvitaipeisiin asti. Mielelläni en veteen mene, kun olen hieno neiti, mutta frisbeyllä minut saa mihin vaan, paitsi ihan uimaan asti. Äippä tekikin niin, että antoi iskälle laiturille frisbeyn ja kehotti sillä härnäämään minua syvemmälle. Onnistuihan se, mutta frisbey oli kellumatonta tyyppiä ja se tipahti suustani. Sukelsin saman tien hakemaan sitä, mutta kun huomasin, ettei nyt ollakaan enää rannassa, jouduin melkein kauhun valtaan. Yritin kiivetä laiturille, mutta äippä ohjasi minut rantaan ja kehui kovasti. Testattiin vielä toinen kerta, jottei minulle jäisi pelkoa. Kaappasin frisbeyn suuhuni ja vein sen saman tien rantaan. Lopulta heiteltiin frisbeytä ihan vaan rantavedessä. Laittelen kuvia myöhemmin, kunhan äippä ensin löytää sen kameran piuhan. Ihme tapa hävitellä tavaroita...

Nätti koppi, eikö?

Ja äkkiä rannalle...

Jos ei saa koppia, joutuu kahlaamaan suu auki frisbeytä tavoitellessa ja siinä kastuu...

Ja lopuksi puistelu...