Kutinoista huolimatta hoidan duunini mielestäni oikein hyvin, ainakin silloin kun kyseessä on johdonmukainen yksittäinen treeni tai kun olen puolustamassa itseltäni tätä laajastakin laajempaa reviiriä. Takerrutaan ensimmäiseen. Reilussa puolessa vuodessa motoriikkani on kehittynyt sen verran, että äippän täytyy kehitellä oikea tapa palkkaamiseen ja leikkimiseen. Sättimistä tuli ekalla susitreenikerralla, äippälle, *hih hih*. Sotilaallinen kuri ei enää toimi, jos joskus toimi (no viime keväänä, kieltämättä) ja tilalle harjoitellaan uutta iloista ja reilua treenaamista. Tarkoittaa siis sitä, että äippän pitää tietää tasan tarkkaan, mitä olemme tekemässä, jotta en keksi muuta puuhaa kentällä. Kentälle menemisestä tehdään rituaali: pissitys - siirtyminen kentälle - käsky "maahan" tai "istu" - treenin aloitus. Kentällä ei haistella, vaan ollaan kontaktissa. Intensiivinen treeni ja takaisin autoon. Ohjaajien mielestä olen vielä pentu ja mitään ei ole vielä pilattu eli mahiksia on!
Tällä hetkellä ongelmakohtina ovat kontakti seuraamisessa, täyskäännökset vasempaan (jään jalkoihin tai en käytä takapäätään tarpeeksi) sekä palkasta luopuminen. Ihan sellaisia tavallisia kontaktiharjoituksia sivulla "seuraa" -käskyllä, palkka vaihdellen pelkästä kontaktista, muutamasta askeleesta tai pidemmästä pätkästä, kunhan ei liian nopeasti hosuta eteenpäin. Käännökset täytyy pilkkoa siten, että harjoitellaan paikallaan takapään käyttöä ja otetaan rinnalle sitten pätkä seuraamista, 90 asteen käännös vasempaan ja palkka heti oikeasta suorituksesta. Minulle täytyy näyttää selkeämmin, mitä vaaditaan, eli tiivistä seuraamista sekä tiiviitä käännöksiä. Ja äippältä tämän hokaaminen kesti tovin... Luopumisharjoitukset erikseen pienillä pakotteilla, jotta irroituksista saataisiin nopeammat ja/tai toisena vaihtoehtona (kannatan) on hankkia kaksi samanlaista lelua ja tehdä vaihtokauppaa.
***
Edellinen lääkärikäynti jäi kirjaamatta. Olimme äippän kanssa uudessa paikassa ihotauteihin ja allergioihin erikoistuneen lääkärin vastaanotolla. Nyt kutina otettiin vakavasti: tuloksena kolmen viikon antibioottikuuri (teippinäytteissä yllättäen taas hiivaa), eliminaatiodieetti Royal Caninin Hypoallergenic -ruualla. Veriarvoissa oli jotakin ruoka-aineallergiaan viittaavaa, maksa-arvot sun muut olivat oikein hyvät. Malaseb-shamppoolla äippä on nyt pessyt pari kertaa viikossa ja sen päätteeksi sumuttanut kosteuttavaa ja ihoa parantavaa Allermyliä. Lisäksi saatiin kortisonisuihke (Cortavance) ongelmakohtiin, joita on tällä hetkelläkin alaselän alueella ja kyljissä (iho punoittaa ja kuumottaa; näppyjä siellä täällä). Kuuri on sinänsä tehonnut, karvaa on kasvanut kylkiin ja tummentuneet ihoalueet ovat parantuneet ja rapsutus ennen kaikkea hävinnyt lähes kokonaan. Silti äippä ei voi hehkuttaa, kun allergiatesteissä todettiin allergia/yliherkkyys varastopunkille sekä parille homesienelle. Tiistaina on kontrollikäynti, jossa puidaan jatkoa. Ruoka maistuu joka aterialla *rouskis-maiskis* :)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti