Paluu maanpinnalle..

Noniin, saadaan unohtaa kisat tältä keväältä, ehkä jopa vuodelta. Kun asiaa tarkemmin oikein miettii, niin meillähän ei ole mihinkään kiire, kun ei meillä ole sitä lajiakaan vielä. Ollaan äippän kanssa harrasteltu kaiken näköistä, mutta emme ole vielä löytäneet sitä oikeeta lajia. Kriteereinä ovat kuitenkin ajan (hyöty)käyttö sekä äippän ja minun henkilökohtaiset ominaisuudet. Tottista treenataan joka tapauksessa, mutta ns. viettilaji on hakusessa, ehkei kuitenkaan haussa.

Viime maanantaina olimme taas susitreeneissä. Seuraaminen on lähtenyt sujumaan hyvin, kunhan äippä malttaa edetä tarpeeksi hitaasti, etten päädy taas vanhaan toimintatapaan (=pään notkauttaminen seuraamisessa). Toiseksi treenattavaksi asiaksi muodostui jäävät liikkeet, joita ei missään nimessä saa enää treenata kokonaisina liikkeinä (=ohjelmatreenin saa tältä erää unohtaa), vaan erillisinä harjoituksina: liikkeestä suoraan hetsaamalla siten, että pallo on nyrkissä, koira saa tavoitella ja vähän närppiäkin, sitten käsky "istu", "maahan" tai "seiso" (samalla treenikerralla voi harjoitella kaikkia sekaisin, koira oppii näin kuuntelemaan käskyä), kun asento on täydellinen, vapautus ja palkka. Koiran ei myöskään aina tarvitse päästä puremaan, vaan välillä homma jatkuu seuraavaan käskyyn. Samalla äippän ja minun suhde lähenee ja tulee luottavaisemmaksi, kun saan röyhiä äippää päin.

Eli, äippällä on kaksi asiaa, jota treenata ja jos se nyt sössii tämän, niin niin.. Vanhan tavan murskaaminen vie tavattoman paljon aikaa ja vaivaa ja siihen äippä on valmis satsaamaan. Pinnaa ei nyt saa menettää..

Treenipäivitys

Päivitykset ovat jääneet väliin. Ikään kuin tässä välissä ei olisi treenattu lainkaan. Totuus on kuitenkin se, että treenit ovat alkaneet luistaa ja olemme päässeet rakentamaan hyvää tottista, jossa on alku-, keski- ja loppuvaihe. Treenit alkavat maahanmenolla, jonka jälkeen seuraa perusasento. Siitä sitten parin askeleen seuraamista, vaihtelevasti hidas-normaali-juoksu -temmolla. Sitten treenaamme jääviä liikkeitä, eteenmenoa, luoksetuloa eteen, perusasentoa vinoista kulmista ja keskittyneet vireen ylläpitämiseen. Kun äippä keskittyy ja vaatii, niin homma toimii. Viimeeksi yleisönä oli jotain jalkapalloilijoita, olin vapaana, enkä edes vilkaissut heihin, vaikka muutama teki häiriötä kävelemällä suoraan meidän välistä. Äippä olikin tosi tosi tyytyväinen, siis oikeasti.

Pääasiassa olemme treenanneet siis seuraamista pienissä pätkissä sekä jääviä liikkeitä ohjelmatreeninä liikkeestä istuminen, maahanmeno ja seisominen -kaavalla. Äippä antaa myös merkit: istumisesta rapsutus etulavan kohdalle, maahanmenosta taputus ja silitys takajalan kohdalle ja seisomisesta taputus ja silitys päähän. Opin merkit ilmeisen nopeasti, kun yhden ohjelmatreenin jälkeen en ole mokannut. Sitten tuli takapakkia tokossa. Alo-liikkeissä kun ei ole tuota istumista, niin äippä siirtyi suoraan maahanmenoon, antoi kyllä merkit sun muut, mutta olin aivan ulalla. Useaan kertaan kokeiltiin ja sama juttu. Sitten olikin pakko siirtyä sivuun kokeilemaan, että johtuuko hidas maahanmeno kivusta vai mistä. Tehtiin nopeita maahanmenoja liikkeestä ja ongelmaa ei ollut. Äippä arveli, etten sittenkään ollut tarpeeksi hyvässä vireessä suoritusta aloittaessa ja ehkei ollut tarpeeksi keskittynyt itsekään..

Siispä, takaisin treenaamaan näitä jääviä liikkeitä erikseen, merkkisignaalien kanssa. Koira ei osaa soveltaa, joten sen on osattava käskyt, jottei sen (minun) tarvitse jäädä arpomaan, mitä ohjaaja haluaa. Seuraavalla kerralla otamme tempputreeniä näistä jäävistä liikkeistä ja pidämme vauhdin yllä.

Tämän kevään ja kesän tavoitteena on BH-tunnus sekä ALO-luokan 1-tulos. Saapa nähdä, toteutuuko. Sen verran ok olen, ettenkö nyt Bh:sta läpi pääsisi, mutta mutta. Äippästä vaan tuntuu siltä, että menisi keskeneräisen koiran kanssa kisoihin.

Tottispäivän 13.3. treenivinkit

Kouluttajan mielestä meillä on varsin hyvä kontakti ja vire tekemisessä mitä pitäisi vaalia ja hyödyntää ottamalla ohjelmatreenikokonaisuuksia. Tärkeää on, ettei ahnehdi liikaa, vaikka tuntuu siltä, että kestän ja jaksan. Äippän pitää keskittyä treeniin ajatuksella ja varmistaa oppiminen sekä se, että pääsen palkkapäämäärään jokaisessa treenissä. Näin treenistä jää postitiivinen kuva - yhteinen tekeminen kannatti.

Liikkeiden välit ja odottaminen on myös tärkeää. Lisäksi häiriöitä on edelleen tärkeää treenata ja iän mukana voi tulla takapakkia, se kuuluu kehitykseen. Äippän tulee muistaa kärsivällisyys ja reiluus! Kun koira osaa, saa vaatia, mutta kannustavasti ja palkiten oikeasta suorituksesta tietysti. Tämä rakentaa vahvaa pohjaa tulevalle. Säännöllisesti ohjelmatreeniä, mm. jääviä liikkeitä ja noutoja ja muista SUPERpalkka, mielikuvitus rajana!

Treenit on suunniteltava huolellisesti, huomioi rutiinit, merkkisanat ja -eleet. Toimivin treeni on lyhyt napakka treeni, jossa koiralla ei ole aikaa ylimääräiseen omaan höntyilyyn. Mieluummin pari lyhyttä, kuin yksi pitkä. Naksun käyttö on suositus, saas nähdä aikooko äippä tätä hyödyntää. Äippän pitää pyrkiä iloisuuteen ja hauskuuteen, yritteliäisyyttä vaalitaan - sitä on ilo seurata ja siihen on hyvä rakentaa näyttävää tottista.

Suurin osa asioista me tehdäänkin äippän kanssa, mutta tuo ohjelmatreeni tuli meille ihan uutena asiana. Sen verran olen kehittynyt, että treenaamisesta on tullut ihan oikeaa treenaamista, enää ei olla pentuotottista!

Puhutsä mulle vai?

Ja sitten pk-puolelle. Edellisellä kerralla äippä sai mitä loisteliaimman vinkin tiiviiseen seuraamiseen. Kontaktini välillä putoaa ja jään katsomaan jotain maata tai jotain ja sitten huomaankin, että äippä kävelee ylitseni, kun "ollaan tehty" täyskäännös tai vain vasemmalle kääntyminen. Nyt päämääränä on tiivis kontakti heti ensi askeleelta: liike aloitetaan perusasennosta (ei välttämättä tarvitse käskeä sivulle, vaan käsky "istu" ja ohjaaja siirtyy koiran viereen), käsky "seuraa" (joka ei ole sotilaallinen, vaan kepeä ja silti vaativa ja keskittynyt), vasemmalla jalalla aloitetaan pari hidasta (hyyyyyvin hidasta) askelta, sitten pari normaalilla temmolla ja sitten taas hyyyyyvin hidasta. Näin kontakti pysyy ja voin kertoa jo parin treenin jälkeen, että SE PYSYY! Upeaa! Äippä on haltioissan :) Palkka putoaa joko kainalosta tai sitten viedään vasemmalla kädellä niin, että joudun saalistamaan sen.

Irrotukset ovat osoittautuneet ongelmallisiksi ja tähän äippä käyttää kahta palloa, kylkimyyryä ja kehua. Eli homma menee niin, että irrotuksen lähestyessä äippä soluttautuu viereeni, käskee irti, jos en päästä, nappaa karvoista ja toistaa käskyn ja palkkaa sitten välittömästi toisella pallolla. Toimii kerrasta, kunnes tulee taas uusi treenikerta, jolloin taas jään mäyssäämään palloa. Irrottamisesta pitää tehdä hyödyllinen, palkkaa ei saa ottaa pois, vaan siitä pitää siis tehdä kannattava. Irrotuksen jälkeen palkkaa ei otetaan hitaasti viettiä lisätäkseen vaan nopeasti siirrytään seuraavan/uuteen liikkeeseen. Eli mun kanssa ei uumoilla näinkään päin.

Ongelmana on myös äippän jatkuva kehuminen. Äippä on tässä vastikään huomannut, kuinka keskittynyt olen silloin, kun ohjaaja on hiljaa. Jos kehuja satelee, tarkkaavaisuus katoaa ja en enää pidä paikkaani, vaan odotan jostain kimpoavaa palkkaa. Parempi, että äippä pysyy hiljaa, keskittyy itsekin siihen treeniin ja palkkaa lopuksi superisolla palkalla ja leikkimisellä. Tämä on myös sitä kilpailuun tähtäävää treeniä, ohjaaja on hiljaa ja jäykkä, jolloin kaikki on hyvin. Kun kontakti on seuraamisessa sen verran hyvä, että se pysyy jatkossakin, otetaan serpentiiniseuraaminen käyttöön ennen kuin siirrytään suoriin kulmiin. Joku treenikerta saatetaan ottaa tuota ohjelmatreeniä jäävissä liikkeissä ja loppuiloitteluksi eteenmeno tai piilojen kierto ja leikki!

Höyryn päiväkirja

Viime viikonloppuna olimme äippän kanssa koko päivän koulutuksessa, ensin teorian, sitten käytännön osuuden merkeissä. Tässä pitäisi sitten alkaa pitää päiväkirjaa, jotta äippä pysyy kärryillä. Kerronpa ensin, mitä kaikkea äippä oppi.

Koulutus koostuu kahdesta osasta - (1) henkisestä valmentautumisesta sekä (2) lajitaidosta. Ensimmäiseen kuuluvat ohjaajan ja koiran suhde, ohjaajan asenne, motivaatio ja suunnitelmallisuus sekä ohjaajan että koiran ominaisuudet. Jälkimmäiseen kuuluvat viettivoima, valmentautuminen ympäristötekijöihin, tekninen osaaminen sekä hallinta. Ja näitä kun tässä nyt katsoo, niin voi jo suoraan sanoa, missä vika - ensimmäisen kohdan kakkoskohta.

(1)

- Suorituksen pitää olla iloinen (yhteistyö), tekninen sekä energinen (viettivoima)

- Koiralla on rooli/tehtävä koulutuksessa

- Kontakti - jos sitä ei ole, koira ei opi (hyvä vahvistaa vanhemmallekin koiralle)

- EI ilmaisia palkkioita=lelut pois (taas), ruuan saa vain treeneistä

- Harvalla koiralla on luontainen sytytys, pitää luoda erikseen

- Koiralle pitää olla reilu! Ahneus kostautuu

- Eteenmenossa palkan vieminen perille on vain yksi koulutusvaihe

- Ohjaajan on kasvettava omaan rooliinsa

- Uskalla vaatia, mutta ohjaajalla on vastuu mielentilasta ja hyvinvoinnista

- Ennaltaehkäisevä käytös: koira ei tee eroa treenin ja kokeen välillä: jos koeolemus on jäykkä ja hiljainen, sitä pitää erikseen harjoitella

- Ohjaajan motivaatio=intohimo, suunnitelmallisuus=tavoitteet=realistiset haasteet

- Epäonnistumisen pelko: tilanne haltuun - konkreettisia selityksiä ongelmille -> parannuksia

- Pää- (ylin tavoite) ja välitavoitteet (jokaisen liikkeen kohdalta ihanne suoritus, tavoitteet kevät/kesä, treenikerrat - lenkin/ruuan yhteydessä, viikko/kk/6kk)

- Treenipäiväkirja: 4x=edistyminen (pitäisi olla)

- Ei pitäisi tulla yllättäviä asioita - ohjaajalla on suuri vaikutus!

- Treenejä eri kentillä, vuodenaikoina

- Käytä virityssanoja (eteenmeno), apusanoja, eleitä (jäävät liikkeet - taputus koiran kylkeen, lapaan, päähän)

- Ei tyhjiä kohtia, palkkaa uusissa tilanteissa, siirtymisissä (jotta koiralla pysyy mielenkiinto/vire ei ehdi laskea, kun palkka voi tulla milloin vain)

(2)

Viettivoima

- Motivaatio, koiran täytyy hyötyä

- Oikea tunnetila - vahvista!

- Rutiinit: ohjaajan vaatetus, apusanat (mennään tokoon/treeniin,mennään ettii maalimiehiä). Avainärsyke -> oppimishalu

- Käskyt = lupa leikkiä

- Ei-sanoja pitää välttää, sammuttaa vietin. MUTTA puututaan siihen, jos tekee väärin!

- Sama liike - sama palkka

- Koiralla pitää olla selkeä, mustavalkoinen

Ympäristötekijät

- Eri paikat, sääolosuhteet, häiriöt ihmisistä

- Treenikisat

- Mieliala "tarkkana", kohta meidän vuoro

- Haaste

- Koira ei saa kärsiä muiden mokista (keskity koiraan, älä mihinkään muuhun)

- Rutiinit: ilmoittautumiset, kättelyt, siirtymiset

- Odottamista harjoiteltava, mutta treenin jälkeen!

Tekninen osaaminen

- Sääntökirja

Hallinta

- Vietti, kuuntelu, maastohallinta, arki...

*

Sitten puhuttiin vielä tempputreenistä ja ohjelmatreenistä. Tempputreenissä harjoitellaan/ylläpidetään liikkeen osasia, eli liikkeitä harjoitellaan pieninä paloina niin, että saadaan osat kuntoon. Vanhemmalla koiralla ylläpidetään iloisuutta. Tärkeää on motivaatio, oikea paikka - kontakti sekä liikkuminen kontaktissa. Usein edetään liian nopeasti. Käskyjen tulee olla selkeitä, ohjaajalle helppoja. Käytä virityssanoja!

Välipalkan lisääminen liikkeiden väliin: ilahtumisen tunne täytyy saada syntymään -> ilahtuminen = palkka. Liikkeiden välillä koira ei saa palkkaa (tämä siis siinä vaiheessa kun opetellaan koesuorituksia, koiraa kun ei saa palkata missään välissä), vaan "hyvä, lisää", seuraa seuraava liike. Käskyn alla odottaminen ei pura viettiä, mutta jos antaa uumoilla ja haistella, niin niin... Koiraa täytyy myös auttaa, jos hämmentyy (taaskaan ei voi vaatia jos ei osaa): yksinkertaista, jotta hahmottaa!

Luo vaihtoehtoisia malleja: esim. jos koira karkaa hyppyesteeseen, ei pääse hyppyyn ja hakemaan, vaan otetaan pieni seuraamispätkä ja ohjaaja hakee noutoesineen. Näin koira oppii odottamaan. Aluksi palkataan jokaisesta onnistuneesta liikkeestä. Viikon aikana voi harjoitella maksimissaan kolmea liikettä, sitten seuraavat liikkeet (n. 40-70 toistoa). Esim. pudotettu esine postinhakumatkalla jne. Aktiivisuus plussaa, mutta aina ei pidä palkata - ohjaaja päättää, milloin tehdään, milloin "riittää".

Myös yliliikkeitä pitää harjoitella: hyppynouto - kapula missä kulmassa tahansa, perusasentoon tuleminen vinosta kulmasta, eteentuleminen vinosta asennosta jne.

Jos treenataan, treenataan vauhdilla: jos tulee täysillä ja pysähtyy kuin seinään, saa jättipotin, jos lönköttää saa vähän rapsutuksia "ihan hyvä".

Päiväkirjaan tulee merkitä kriteeri, toistot, onnistuminen sekä mikä auttoi eteenpäin.

Näiden ohjeiden avulla mennään ainakin tämä kevät. Päivitettävää on myös kontrollikäynnistä eläinlääkärin luona sekä toisista susitreeneistä, niistä lisää toisessa postauksessa.

Ohjelmatreeni luo varmemman olon ohjaajalle ja koiralle: aina sama järjestys. Jättipotti viimeisestä liikkeestä (pitkä suoritus, pitää vireen yllä). Testataan rakennelmaa, 30x putkeen ALO liikkeitä "istu" ("hyvä, lisää") - "maahan" ("hyvä, lisää") - "seiso" (ja jättipotti). Kun harjoitellaan kokonaissuoritusta, hyväksy virheet: jos koira ei istu, palaa koiran luo ja siirry seuraavaan liikkeeseen. Kieltämisestä tulee negatiivinen tunnelma ohjaajan ja koiran välille. Liikkeiden välissä ei kuitenkaan kehuta (vain "lisää"). Näin luottamus lisääntyy.

Muista myös viimeistely ennen koetta: esim. eteen menossa 9/10 suoraa palkkaa, 1/10 palkka vasta ohjaajalta. Ei treeniä ennen koeaamua. Paras suorituskyky: huolehdi kunnosta, tarpeiden teosta, juomisesta yms.

***

Että sellasta. Seuraavassa postauksessa kontrollikäynnistä eläinlääkärin luona ja treenipäiväkirjan aloitusta.

Ei ole koiraa karvoihin katsomista

Kutinoista huolimatta hoidan duunini mielestäni oikein hyvin, ainakin silloin kun kyseessä on johdonmukainen yksittäinen treeni tai kun olen puolustamassa itseltäni tätä laajastakin laajempaa reviiriä. Takerrutaan ensimmäiseen. Reilussa puolessa vuodessa motoriikkani on kehittynyt sen verran, että äippän täytyy kehitellä oikea tapa palkkaamiseen ja leikkimiseen. Sättimistä tuli ekalla susitreenikerralla, äippälle, *hih hih*. Sotilaallinen kuri ei enää toimi, jos joskus toimi (no viime keväänä, kieltämättä) ja tilalle harjoitellaan uutta iloista ja reilua treenaamista. Tarkoittaa siis sitä, että äippän pitää tietää tasan tarkkaan, mitä olemme tekemässä, jotta en keksi muuta puuhaa kentällä. Kentälle menemisestä tehdään rituaali: pissitys - siirtyminen kentälle - käsky "maahan" tai "istu" - treenin aloitus. Kentällä ei haistella, vaan ollaan kontaktissa. Intensiivinen treeni ja takaisin autoon. Ohjaajien mielestä olen vielä pentu ja mitään ei ole vielä pilattu eli mahiksia on!

Tällä hetkellä ongelmakohtina ovat kontakti seuraamisessa, täyskäännökset vasempaan (jään jalkoihin tai en käytä takapäätään tarpeeksi) sekä palkasta luopuminen. Ihan sellaisia tavallisia kontaktiharjoituksia sivulla "seuraa" -käskyllä, palkka vaihdellen pelkästä kontaktista, muutamasta askeleesta tai pidemmästä pätkästä, kunhan ei liian nopeasti hosuta eteenpäin. Käännökset täytyy pilkkoa siten, että harjoitellaan paikallaan takapään käyttöä ja otetaan rinnalle sitten pätkä seuraamista, 90 asteen käännös vasempaan ja palkka heti oikeasta suorituksesta. Minulle täytyy näyttää selkeämmin, mitä vaaditaan, eli tiivistä seuraamista sekä tiiviitä käännöksiä. Ja äippältä tämän hokaaminen kesti tovin... Luopumisharjoitukset erikseen pienillä pakotteilla, jotta irroituksista saataisiin nopeammat ja/tai toisena vaihtoehtona (kannatan) on hankkia kaksi samanlaista lelua ja tehdä vaihtokauppaa.

***

Edellinen lääkärikäynti jäi kirjaamatta. Olimme äippän kanssa uudessa paikassa ihotauteihin ja allergioihin erikoistuneen lääkärin vastaanotolla. Nyt kutina otettiin vakavasti: tuloksena kolmen viikon antibioottikuuri (teippinäytteissä yllättäen taas hiivaa), eliminaatiodieetti Royal Caninin Hypoallergenic -ruualla. Veriarvoissa oli jotakin ruoka-aineallergiaan viittaavaa, maksa-arvot sun muut olivat oikein hyvät. Malaseb-shamppoolla äippä on nyt pessyt pari kertaa viikossa ja sen päätteeksi sumuttanut kosteuttavaa ja ihoa parantavaa Allermyliä. Lisäksi saatiin kortisonisuihke (Cortavance) ongelmakohtiin, joita on tällä hetkelläkin alaselän alueella ja kyljissä (iho punoittaa ja kuumottaa; näppyjä siellä täällä). Kuuri on sinänsä tehonnut, karvaa on kasvanut kylkiin ja tummentuneet ihoalueet ovat parantuneet ja rapsutus ennen kaikkea hävinnyt lähes kokonaan. Silti äippä ei voi hehkuttaa, kun allergiatesteissä todettiin allergia/yliherkkyys varastopunkille sekä parille homesienelle. Tiistaina on kontrollikäynti, jossa puidaan jatkoa. Ruoka maistuu joka aterialla *rouskis-maiskis* :)

Kutittaa vieläkin...

Kävimme eläinlääkärissä ja saimme taas antibioottikuurin sekä Ataraxia kutinaan. Odottelemme vaikutusta. Eläinlääkäri kehtasi epäillä jotain ihme kapia ja oli lievästi pettynyt, kun teippinäytteestä löytyikin bakteeria eikä ötököitä. Ihan niin kuin viime keväänä ja taas äippä oli oikeassa. Äippää saattaa ärsyttää tilanne, jota ei oteta tarpeeksi vakavasti. Oli vaiva mikä tahansa... Senpä vuoksi saatamme mennä seuraavan kerran eri paikkaan.. Esimerkkinä se, että jos kertoo kuumotuksesta iholla, niin lääkäri toteaa siihen, että "niin, nyt kun sitä (minä) on pidetty paikoillaan tässä maassa, niin se voi tuntua kuumalta". Joo, sitähän äippä tarkoittikin.. Iho ei ollut ehtinyt vielä niin pahaksi kuin viimeeksi, ja sitä eläinlääkäri päivitteli. Olisi pitänyt varmaan odottaa vielä kuukausi. Lisäksi sanottiin, että kun olen tällainen nuori ja NÄIN oireileva koira, että ikääkin on vielä jäljellä. Sen vuoksi ei kannata aloittaa mitään koko elämän mittaista kortisonikuuria. Eli, tulos on tämä: ottakaa antibioottikuuri ja menkää muualle tutkituttamaan allergeenit yms. Mennään juu.

Ruoka-aineallergia saattanee siis olla taustalla, mikä laukaisee kutinan ja kun olen tällainen atoopikko, niin olen alttiimpi saamaan minkä tahansa ihovaivan. Kun rapsutan allergia-kutinaa, ihoon tulee bakteeri, joka leviää rapsutuksen myötä koko kehon alueelle. Katsomme uudestaan parin viikon päästä (kun kuuri on syöty), että mihin mennään, vai mennäänkö.

Uusi vuosi 2010

Hullu-hurtta

Niin se aika rientää. Niin kovaa, ettei ehdi edes blogiaan päivittää. Uuden vuoden lupauksena voisi olla tämä päivitys, muuta en keksi. Äippä tietysti toivoisi minun lupaavan sitä sun tätä, kuten "syön ruokani silloin, kun se eteeni laitetaan", tai "kuljen nätisti hihnassa, enkä isottele kaikille ohikulkeville koirille" tai "en jää päivystämään sitterin viereen ja nuolemaan tuon ihmislapsen naamaa ja käsiä, kun äippän silmä välttää". Kovat on toiveet.

Äippä sen sijaan on iskän kanssa luvannut lenkittää minut joka ilta ja kouluttaa aina välillä. Tässä vallitsee yhteistyö- ja avunantosopimus, jos saan positiivista huomiota, niin palkitsen sen ruhtinaallisesti olemalla paljon rauhallisempi, tottelevaisempi ja tasapainoisempi. Susitreeneihin täytyy päästä, jotta niitä BH-kisoja voisi alkaa miettimään. Ei sinne kouluttamattomalla susihukalla ja osaamattomalla äippällä mennä. Olipas suoraan sanottu.

Talvipoustailua

Vaikka ulkopuoli näyttää hyvältä, niin sisältä kutisee, niin vimmatusti, että se häiritsee jo yöunia. Kuulemma äippä ja iskäkin heräävät siihen. Joko se on se Öömöti, joka öömöttelee pisin yötä tai sitten minä rapsutan järjen pellolle. Äippä varasi minulle taas eläinlääkärin, no edellinen kerta oli keväällä, mutta tällä kertaa otetaan raapenäytteitä enemmänkin ja ehkä allergiatestit. Huomenna sen näkee. Mennään äippän ja Öömötin kanssa, iskä tulee ehkä meidät hakemaan.