Niin se aika rientää. Niin kovaa, ettei ehdi edes blogiaan päivittää. Uuden vuoden lupauksena voisi olla tämä päivitys, muuta en keksi. Äippä tietysti toivoisi minun lupaavan sitä sun tätä, kuten "syön ruokani silloin, kun se eteeni laitetaan", tai "kuljen nätisti hihnassa, enkä isottele kaikille ohikulkeville koirille" tai "en jää päivystämään sitterin viereen ja nuolemaan tuon ihmislapsen naamaa ja käsiä, kun äippän silmä välttää". Kovat on toiveet.
Äippä sen sijaan on iskän kanssa luvannut lenkittää minut joka ilta ja kouluttaa aina välillä. Tässä vallitsee yhteistyö- ja avunantosopimus, jos saan positiivista huomiota, niin palkitsen sen ruhtinaallisesti olemalla paljon rauhallisempi, tottelevaisempi ja tasapainoisempi. Susitreeneihin täytyy päästä, jotta niitä BH-kisoja voisi alkaa miettimään. Ei sinne kouluttamattomalla susihukalla ja osaamattomalla äippällä mennä. Olipas suoraan sanottu.
Vaikka ulkopuoli näyttää hyvältä, niin sisältä kutisee, niin vimmatusti, että se häiritsee jo yöunia. Kuulemma äippä ja iskäkin heräävät siihen. Joko se on se Öömöti, joka öömöttelee pisin yötä tai sitten minä rapsutan järjen pellolle. Äippä varasi minulle taas eläinlääkärin, no edellinen kerta oli keväällä, mutta tällä kertaa otetaan raapenäytteitä enemmänkin ja ehkä allergiatestit. Huomenna sen näkee. Mennään äippän ja Öömötin kanssa, iskä tulee ehkä meidät hakemaan.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti