3. sija!

Sunnuntaiaamu käynnistyi hieman huonovointisena mahan luristessa ja ruokakaan ei maittanut ollenkaan. Ilmassa oli selvästi kisajännitystä. Epäviralliset tottelevaisuuskilpailut käytiin eilen iltapäivällä, osin auringon paisteessa, osin sadekuuron alla. Äippää jännitti myöskin, kun ei tiennyt, miten homma oikein toimii ilmoittautumisen jälkeen. Yllätyksenä tuli se, ettei epävirallisissakaan kisoissa saanut palkata kesken liikkeen, vaan vasta sitten, kun tuomari on hyväksynyt suorituksen sanomalla "kiitos". Tunnin jouduimme odottamaan, kunnes kisat alkoivat tottiksen merkeissä. Äippä sai valita viisi liikettä, jotka suorittaisimme alueella ja ne olivat tietysti ne, joista oli saatavissa eniten pisteitä:

***

1. Luoksepäästävyys, jossa tuomari katsoo hampaat 15p.

2. Paikallamakuu, ohjaajan ollessa 2 minuuttia 30 metrin päässä 30 p.

3. Seuraaminen taluttimetta 40 p.

4. Liikkeestä maahanmeno 25 p.

5. Paikallaolo ja luoksetulo 30 metrin päähän omistajan sivulle 30 p.

***

Luoksepäästävyydessä pysyin hienosti sivulla, enkä hyppinyt tuomaria päin. Hampaat annoin katsoa tavalliseen tapaan ja siitä paukahtikin ainoat maksimipisteet. Paikallamakuussa äippä jätti minut tavallista kauemmas mitä olimme harjoitelleet, joten en ihan tajunnut, että kyseessä oli sama harjoitus. Nousin istumaan kaksi kertaa ja kummallakin kerralla äippä huusi erittäin selkeästi ja kuuluvasti "Maahan!" ja tottelin tätä kaukokäskyä erinomaisen hyvin. Se ei kuitenkaan riittänyt, vaan meitä rokotettiin viidellä pisteellä. Tällä käskyllä äippä turvasi myös vieruskoirien paikallaolon, kun kukaan muu ei liikahtanutkaan. Äippän mielestä suoritukseni oli silti upea, vaikkei ollutkaan täydellinen. Seuraaminen taluttimetta sujui myös hienosti, lukuunottamatta muutamaa hairahdusta sivulle päin. Kontaktia ei ollut pariin sekuntiin, mikä tiputti pisteitä kahden pisteen verran. Liikkeestä maahanmeno alkoi innokkaalla seuraamisella, mutta käskyn kuuluessa "Maahan!" tein liikkeen kuin hidastetusta filmistä. Äippä tietysti jäi katsomaan liian pitkäksi aikaa vetkuiluani ja pisteitä tippui neljä. Viimeisessä liikkeessä vire oli noussut jo sen verran, että käskyn kuuluessa "sivu!", säntäsin raketin lailla äippän luo, tein ylimääräisen ympyrän, keräsin huomionosoituksia kentän laidalla seisovilta ihmisiltä (etenkin iskältä) ja muistin vasta sitten tulla sivulle. Pisteitä tuli 27/30.

***

Kun palkintoja alettiin jakaa, niin kukas muu kuin iskä oli ensimmäisenä palkintopaikalla, vaikkei voittajiakaan oltu vielä ilmoitettu. Kotona iskä oli sanonut, että jos palkintoja jaetaan, niin hän on kyllä paikalla poseeraamassa :) Ja niinhän hän olikin, vaikka äippä yritti uskotella iskälle, ettei välttämättä olla palkintopallilla. Mutta kumma kyllä, yhteispistemäärä oli 126 (vain kaksi pistettä kakkossijasta) ja tulimme kolmasiksi!!! Upeaa ja mahtavaa näin nuorelta koiralta, sanoi tuomarikin!

***

Voittajat: borderit II, vehnis I ja minä III

Kolmosluokan voittaja!

***

Tokokisan jälkeen vuorossa oli näyttely. Match show:ssa ei tullut kunniaa eikä menestystä, vaan meidät rankattiin heti kättelyssä. Mutta eipä sillä väliä ole, kun tuomari ei ollut roduntunteva eikä näyttely myöskään virallinen. Tässä muutama kuva hieman apaattisesta suorituksestani.

***

Etsä viitsis koskee...

Tässä olen "juoksemassa" kehän ympäri... Ihmettelin vain, miksi äippä tuuppii koko ajan ja tölvii ylitseni...

***

Kotiin päästyämme sain nukkua ihan rauhassa koko illan. Väsytti todella paljon, kun vielä on tämä valeraskauskin päällä. Tosiaan, viimeisistä juoksuista on kulunut nyt sen verran, että pentujen piti syntyä noin viikko sitten ja nyt siis hoitelen niitä. En kuitenkaan ole ottanut mitään erityistä lelua pennukseni, vaan olen kotona apaattinen, ihmeellisen epävakaa (haukun taas joka rasahdusta) ja samalla tarve tulla ihan äippän ja iskän lähelle. Lisäksi maha ja nisät roikkuvat ja takapää on turvonnut. Pesäni sijaitsee olohuoneen pöydän alla (kuvassa) ja varapesäni seinän ja sohvan välisessä pienessä tilassa.