1-vuotissynttärit!

Synttäreitäni vietettiin äippän tädin mökillä. Aamulla minulle laulettiin ja sain äippältä ja iskältä lahjaksi tuollaisen ison patukan ja pikkuserkku-seehveriltä pussillisen kuivattua kalkkunaa. Kiitos! Olin erittäin otettu kaikesta huomiosta niin, että korvat vain viistivät päätä ja tuhisin ja vikisin.

Kakku ihmisväelle, minulle herkkukongi pakastimesta.

Anna jo lupa!

Iltapäivällä suuntasimme metsään. Äippä ja iskä eivät voineet pysyä samalla suunnalla, joten jouduin ravaamaan heidän väliää moneen otteeseen. Ihan läkähdyin. Jossain vaiheessa iskä kyllästyi itse etsimään kanttarelleja, joten hän näytti muutamaa sientä minulle, että etsi näitä. Äippä ajatteli ihan selvälsti, että joopa joo, joten päätin tehdä työtä käskettyä, nuuskin vähän aikaa ja tökkäsin kuonollani sammaleeseen. Iskä meni samantien katsomaan, että mitä löysin ja siellä sammaleen alla oli kuin olikin iso kanttarelli! Hähää! Potut pottuina, jos naureskellaan. Uskomatonta, äippänkin mielestä. Sen jälkeen en tosin löytänyt yhtään kanttarellia, jolkotin vain ympyrää, kun he kävelivät perässäni ja ilmaisin saman paikan palkan toivossa... Miellyttämisenhalua selvästi, vaikka koko hommaa ei ole minulle edes opetettu. Loppujen lopuksi saalis oli pieni ämpärillinen kanttarelleja ja puolukoita, muutama desi mustikoita ja vadelmia sekä 27 punkkia, joista kiinni ehti seitsemän. Valkosipuli lopetettiin sopivasti juuri viikkoa ennen lähinnä siksi, kun äippä unohti ostaa sitä lisää, joten eipä ihme. Äippä sanoi, ettei enää ikinä mennä Itä-Suomen heinikoihin ilman punkkikarkoitetta! Toisaalta, punkin pitää olla vähintään 48 tuntia kiinni, jotta se ehtisi edes tartuttaa borrelia-bakteerin, jos nyt ylipäätään kantaa sitä, mutta tarkkana saa siltikin olla.

***

Synttäreiden kunniaksiä äippä vei minut taas rokotettavaksi ja sai punnittua minut samalla. Painoa oli nyt tasan 26 kg. Eläinlääkäri totesi, että olen hyvässä kunnossa ja pienet hammaskivet äippä voi rapsuttaa pois vielä, kun ne ovat pehmeät. Hän myös kehui minua kovasti, kun olin niin reipas ja tottelevainen rokotteita annettaessa. Sain siis 4-rokotteen (parvo, penikkatauti, tarttuva maksatulehdus ja kennelyskä) sekä samalla raivotautirokotteen. Ensimmäinen tulee uusia kahden vuoden kuluttua ja jälkimmäinen kolmen vuoden kuluttua, vai menikö se toisinpäin. Jos äippä vie minut isoihin koiratapahtumiin, pitää kennelyskä uusia usemmin (kerran vuodessa).

***

Maanantaina olin ensimmäistä kertaa tottelevaisuuskoulutuksessa (TOKO). Paikalla oli neljä kaltaistani, pentuiässä melkein kaikki. Minulla ei ollut sen suurempaa mielenkiintoa muihin koiriin, mutta ne pääsi vetämään luokseni. Syntyi vähän rähinää ja hampaiden irvistyksiä, kun hihnassa oltiin, mutta en aloittanut. Sitten äippälle sanottiin, että kannattaa olla nyt kovana, eikä päästää uhmaikäistä koiraa niskan päälle. Äippä kuitenkin ajatteli kovuuden sijaan olla johdonmukainen ja vain tarpeen vaatiessa kova, koska äippän oman päättelyn mukaan näistä tilanteista saattaa oikeasti tulla Tilanteita, jos tietyt piirteet toistuvat. Niin kauan, kuin saa pienellä komennuksella uskomaan, ei ole tarvetta suurennella asioita.

***

Teimme alkuun muutaman kontaktiharjoituksen, jonka jälkeen reenattiin seuraamista eri rytmeissä. Kontakti ei pysynyt koko aikaa, mikä johtuu siitä, etten saanut palkkaa riittävän usein, en jaksanut keskittyä noin pitkää aikaa (äippä ei ole tehnyt noin pitkiä harjoituksia) ja lisäksi satoi vettä. Muuten seuraaminen oli ihan mallikasta, mitä nyt äippä ei osannut tehdä täyskäännöstä hihna ja patukka kädessä :) Äippän mukaan alan olla jo sen ikäinen, että kouluttamisen voi aloittaa ihan tosissaan. Pentuaika on nyt ohi ja mikään ei taida mennä enää sen piikkiin, jos en jotain osaa. Tämän aikakauden tehtäviin (äippän) kuuluu seuraavat asiat: ole johdonmukainen, vahvista toivottua käyttäytymistä ja toimintaa, älä vahvista ei-toivottua käyttäytymistä (haukkuminen, revittäminen palkatessa, hyppinen ja innostuneisuus, kun sitä ei tarvita) sekä monipuolinen liikunta.

***

Tänään teemme pitkästä aikaa jäljen, jossa on peräti yksi kulma. Saa nähdä, miten menee. Jälki tehdään keitetystä possun sydämestä jossain nurmella, loppupalkkana on purkkiruokaa!! En malta odottaa...