On tai off

Omaan aivan uskomattoman kyvyn haistaa töllön (=vähän tai vähän enemminkin käytetty nenäliina) iskän taskusta. Äippällä näitä ei ole, joten kaikki löytämäni töllöt täytyy viedä iskälle, koska äippä ei suostu niitä ottamaan vastaan. Useimmiten kuljen valkoinen töllö pilkottaen suussa ja ilmeeni on "hei kato, mä löysin tän". Jos jostain syystä kumpikaan ei ole huomannut ryöstöretkeäni, natustan sen pieniin ja sitäkin pienempiin osiin. Kasa löytyy sitten joskus ja se on yleensä siivottu huomaamattani pois. Tässä pientä esimakua kyvyistäni (huomatkaa, kuinka venyvää voi iskän slögäreiden taskut olla):

Ja hetkeä myöhemmin...

Off

***

Pihaan saatiin taas uutta näköä (tai tulevaisuudessa toivottavasti näköestettä), kun iskä ja äippä päättivät laittaa pihaa kuntoon. Syksyllä äippä oli päättänyt, ettei pihaan tule uutta nurmea, joten maa haravoitiin ja kalkittiin, jotta iskän ja äippän näkemä nurmikko saisi vähän elantoa. Minä en mitään nurmikkoa ole nähnyt puoleen vuoteen. Päättivät myös hankkia pari tyrnipuskan taimea, kun syksyllä istuttamat aitataimet ovat syystä tai toisesta (kuulemma sama tuhon lähde kyseessä) harventuneet.

Virallisena valvojana ja auttavina tassuina toimin minä tietysti. Minusta oli korvaamatonta apua kuoppien kaivuussa sekä juurakoiden repimisessä. Muusta puhumattakaan...

Uudet tyrnipuskat (poika ja tyttö), jotka ovat osittain saaneet olla rauhassa.

Lupsakka pihavahti, kunnes joku lähellä tai kaukaa kävelee ohi. Minun pihapiirissä (reviiri voi olla huomattavankin laaja...) ei hipsutella! Voitte toki tulla tänne portin sisäpuolelle leikkimään.
Ja mikäs se tämä näky sitten on? Iskä ei malttanut katsoa kuoppaista pihaa ja haki valtavan määrän multaa ja nurmikon siemeniä. Täten auttamatta minulle tuli pihakielto. Istun toisinaan lasin takana, josko siemenet olisivat jo kylväneet. Tahtoo pihalle!

Näin rentoutan itseäni kovan urakan jälkeen.

Huom! Tassut pysyvät yhä lattialla, paitsi jos äippä sattuu olemaan pidempään toisessa huoneessa ja jalat vain notkuvat alla. Kyseisenä iltapäivänä iskä heräsi päiväunilta ja nautti jalkojeni tuomasta lämmöstä, kunnes katsoi jalkopäähän, jossa huomasi minun olevan kokonaan pienellä kerällä. "niin, mää tulin tähän sit lopulta, kun jalat petti alta, niin en mää sit viittiny sua herättää, et olisin lupaa kysyny". Aikomukseni ei ollut tulla edes heti alas. Voi inhimillistyksen ensiaskeleita...