Kisaintoa ja taas lääkäriin

Valmentautuminen toko- ja BH-kokeeseen on saanut yllättäviä käänteitä. Ensin mainittu jouduttiin perumaan murtuneen hampaan takia, kun äippä viime hetkellä muisti, etten saa olla doupattuna kisoissa. Maaliskuusta lähtien olemme treenanneet BH-koetta (käyttäytymiskoetta) varten ensin yleisissä susitreeneissä ja sitten alaosaston järjestämällä BH-kurssilla. Tuli tarpeeseen, kun ei äippä ollut opettanut minua istumaan liikkeestä. Tokossa kun on ainakin alo-luokassa vain liikkeestä maahanmeno ja seisominen. Sitä lähdettiin harjoittelemaan ja eipä siinä mennytkään kuin pari-kolme viikkoa, kun hoksasin, että "ai, sä tarkoitat, et mun pitää jäädä istumaan tohon viereen". Tarjosin kaikenlaista: seisomista, maahanmenoa ja sitten istumista poikittain perusasentoon nähden, koska "istu"-käskyn kyllä osaan, mutta paikka vain oli ihan uusi (istun siis automaattisesti perusasentoon äippän pysähtyessä, joten tuo käsky sai minut ihan hämilleen). Jotkut asiat nähtävästi kestävät. Kun olimme istumisen saaneet kuntoon, harjoittelimme tiiviimpää seuraamista katsekontaktin suhteen, mikä parani loppua kohden huomattavan paljon.

BH-koe koostuu kahdesta osiosta, ensin tottelevaisuudesta (BH-kaavio) ja sitten kaupunkiosuudesta, jossa koiraa tarkkaillaan ihmisten, autojen, pyöräilijöiden yms. joukossa. Kaavio koostuu seuraamisesta sekä kytkettynä että vapaana (normaali, juoksu ja hidas tahti), henkilöryhmästä, jäävistä liikkeistä (istuminen ja maahanmeno, josta seuraa myös luoksetulo) sekä paikallamakuusta. Kentällä on samaan aikaan kaksi suorittavaa koiraa, toinen paikallamakuussa vapaana sille osoitetulla paikalla ja toinen suorittamassa kaaviota.

BH-kaavio

BH-koe alkaa näin: kentälle tulo ja tuomarille ilmoittautuminen perusasennossa, siirtyminen lähtöpisteeseen, jossa otetaan perusasento. Tuomarin merkistä käsky "seuraa" ja kävellään normaalilla nopeudella 50 askelta, täyskäännös vasempaan, 10 normaalia kävelyä, 10 juoksuaskelta ("seuraa"-käsky), 10 hidasta käyntiä ("seuraa"-käsky) ja taas 10 normaalia askelta ("seuraa"-käsky). Käännös oikealle (kaavio suoritetaan myös peilikuvana riippuen kentästä) 15 askelta, käännös oikealle 15 askelta, täyskäännös, 7 askelta ja pysähdytään perusasentoon (koiran pitää istua ilman erillistä käskyä ja sitä voi kiittää ensimmäisen kerran). Tuomarin merkistä 7 askelta suoraan, käännös vasemmalle 15 askelta ja siirrytään henkilöryhmään (4 ihmistä seisoo neliössä), jossa tehdään kahdeksikon muotoinen kuvio. Kahdeksikkoa tehdessä parin täytyy pysähtyä yhteen perusasentoon henkilön lähelle (usein viimeisen sakaran kohdalla). Tuomarin merkistä pari saa poistua henkilöryhmän taakse, mennä perusasentoon (koiraa kiitetään) ja ottaa hihnan irti (ja laittaa sen oikeaan taskuun). Sama kuvio uudestaan alkaen ensin henkilöryhmällä siellä pysähtymisineen ja samalla seuraamiskaaviolla. Kaavion lopussa perusasennon jälkeen siirrytään taas lähtöpisteeseen, jossa koiraa kiitetään. Tässä vaiheessa äippä usein unohtaa, että ne jäävät liikkeet ovat ylipäätään olemassa ja meinaa suunnata paikallaoloon.

Seuraa siis jäävät liikkeet. Tuomarin merkistä "seuraa" 10 askelta, käsky "istu", äippä etenee 30 askelta, kääntyy ja jää paikalleen. Tuomarin merkistä äippä voi palata luokseni. Taas saa kiittää. Sitten tuomarin merkistä "seuraa", 10 askelta, käsky "maahan", äippä etenee 30 askelta, pysähtyy ja jää odottamaan tuomarin lupaa. Käsky "tule" ja tulen rakettina (hidastan n. puoli metriä ennen törmäämistä) äippän eteen istumaan. Äippä ajattelee ääneen mielessään "hyvä tyttö" ja käskee perusasentoon käskyllä "sivu". Tämä viimeinen liike on ehdottomasti mieluisin, kun saa juosta täysillä ja saan näyttää nopean sivulletuloni! Tästä sitten lähdetään joko paikallemakuuseen, jos ei siellä ole jo ollut tai sitten kuuntelemaan tuomion. 70% pisteistä täytyy saada, jotta saa osallistua kaupunkiosuuteen.

Tulevan lauantain BH-kokeeseen piti ilmoittautua aika päiviä sitten, mutta äippä sai erikoisluvan ilmoittautua vasta tämän viikon alussa, kun äippän voinnista ei ole mitään takeita. Äippä ilmoitti minut kisoihin, piti treenauksesta välipäivän ja suuntasimme tiistaina tokoryhmän väliseen kokeeseen. Osallistujia oli tasan kaksi. Aiemmin päivällä äippä oli ihmetellyt takajalkojeni asentoa, kun vetäessäni takajaloista puuttui viimeinen työntö. Takapää oli vähän jumissa, joten töpöttelin vain. Kisoissa virettä ei saatu millään nousemaan, jäävissä liikkeissä istuin hyvin hitaasti ja maahanmenokin oli harvinaisen kömpelöä. Yleensä pieni nyppäisy tehoaa vireen nostamiseksi (jos se siitä on kiinni), mutta nyt katsoin äippää kipeillä silmilläni, että "en mä mamma pysty!". Äippä sai urheiluhierojan numeron ja aika saatiin varattua vasta ensi tiistaille, kun kokeessa olisin kuulemma ollut muutoin perässä raahattava veltoista veltoin sakemanni.

Myöhään illalla iskä huomasi takapäässäni jotain limaa ja ihmetteli sitä äippälle, että taas se on nututtanut karvojaan. Äippä huomasi, ettei kyseessä ollut syljeneritys, vaan peräaukosta valunut lima. Keskiviikkoaamuna soitettiin varmuudeksi eläinlääkäriin, kun ei tuollaisista limoista ikinä tiedä. Kaiken kukkuraksi minulla oli vieläkin kipeät, lasittuneet silmät ja ilmeisesti vähän lämpöä. Menimme illalla tarkastukseen, missä lääkäri oli alusta alkaen siinä uskossa, että lima oli tullut emättimestä. Vatsa ultrattiin ja siellä huomattiin yli 1cm pituinen kohtu, joka ei olisi pitänyt näkyä ollenkaan, jos kaikki on hyvin. Muutamassa kohtaa selvästi aristelin vatsaani, joten kaikki ei tosiaan ollut hyvin. Lisäksi suolessa havaittiin kaasua. Siksiköhän olen syönyt parina päivänä tuoretta ruohoa.. Kun lääkärille vihdoin selvisi, että lima oli tullut peräaukosta, se myös tutkittiin, mutta siellä ei havaittu mitään poikkeavaa ja uloste oli normaalia. Tulehdusarvot olivat 9 (normaalit), mutta eläinlääkäri määräsi antibioottikuurin (sekä kipulääkettä takapäähäni), jottei tulehdus pahenisi, muuttuen ilmeisesti jopa kohtalokkaaksi.

Diagnoosi oli kohdun limakalvon tulehdus ja suosituksena leikkaushoito eli sterilisaatio. Leikkausaika saatiin varattua nopeasti, jo ensi keskiviikoksi. Sitten koittaakin pitkä toipumisjakso, vähintään kuukausi, jos kaikki menee hyvin. Kyseiset leikkaukset ovat kuitenkin rutiinileikkauksia ja koirat ovat selvinneet niistä yleensä melko nopeasti. Hieronta-aikakin siirtyy toipumisajan jälkeen, jos ei mitään ihmeparannusta tapahdu. Hieroja määräsi minulle tosiaan rasituskiellon, jota tietysti yritän uhmata niin paljon kuin mahdollista. Tänä aamuna 10 minuutin mittainen pupun perässä juokseminen taisi kuulua juuri tähän kategoriaan...

Kokeet jäivät siis tältä keväältä. Äippä kun niin toivoi, että saisi kokeen suoritettua ennen kesää, koska sitten ei tiedä, milloin seuraavaksi pääsee edes treeneihin. Nyt olisi ollut hyvä tuomari ja muutkin olosuhteet (äippä osasi kaavion ulkoa ja minä puolestani liikkeet) saada hyväksytty arvosana, mutta minkäs teet. Tai no, pahaa enteilevä mörkökausi (ilmeisesti taas juoksut tulossa) alkoi tällä viikolla, joten ei siitä hyväksytystä arvosanasta olisi mitään taetta ollut, kuten ei muutoinkaan. Toisekseen on hyvä saada tämä leikkaus pois alta, kun se olisi jossain vaiheessa (ehkä syksyllä) kuitenkin eteen tullut. Se oli hyvin pitkälti tuurista kiinni, että kohtutulehdus löydettiin ja että äippä ylipäätään vei minut eläinlääkäriin. Pääasia on se, että minut saataisiin kuntoon.