Tänään tupsahti taas yksi kuukausi lisää eli 7 kuukautta on nyt mittarissa. Äippän punnitusten mukaan painan nyt 23,3 kg ja säkä on jo 58 cm. Enää siis kaksi senttiä lisää korkeutta ja olen maksimimitoissa. Juoksut voisivat siis jo tulla. Siihen se korkeuskasvu yleensä loppuu. Äippä ja iskä olivat ihan varmoja kuukausi sitten, että juoksut ovat aluillaan, kun takapääni oli turvonnut ja mieli oli kovin sekavainen silloin. Ilmeisesti hormoonit hyrräävät ja käyttäytymiseni menee vuoristorataa. Tämä on iskän päättelyä.
Aamulla olimme pitkästä aikaa hakumetsällä. Otimme aluksi muutaman puoliperäänlähdön eli maalimies kyttää metsässä, heiluttelee huomiota herättävästi ja ampaisee taaksepäin piiloon. Minähän tietysti näin hänet ja ampaisin käskystä perään. Palkaksi sain lelun, jolla reviteltiin kanssani. Ei meinanneet maalimiehet pysyä pystyssä, kun olin kasvanut ja voimistunut niin paljon viime kerrasta :) Haamuista en saanut ilmeisesti tarpeeksi voimakasta hajua, kun lähdin muutamaan otteeseen jäljille. Äippä joutui lähettämään minut uudestaan pariin kertaan, kunnes ukko löytyi. Yksi helppo haku loppuun ja lähdettiin autoille. Olin tästä harjoituksesta aivan puhki. Eikä siinä vielä kaikki. Jouduin ajamaan takaa jotain sekarotuista terrieri-vinttikoira -sukuista koiraa ajohaukun kera, kun lähdimme harjoituksen jälkeen lenkille. Kyllä kotona uni kelpasi!
Tässä muutama kuva tältä päivältä. Unien jälkeen olin oikein vastaanottavainen ja mallikelpoinen, kun äippä kokeili takapihalla seuraamista, luoksetuloa ja liikkeestä maahanmenoa. Nämä päivät ovat kuulemma niitä, jotka pysyvät positiivisena äippän mielessä, ja varmaan minunkin.
Käskettiin seisoa...
Seisominen kyllästytti...
0 kommenttia:
Lähetä kommentti