Viitisen tuntia tuli vietettyä tänäänkin metsässä haun merkeissä. Oma osuus kesti noin 45 minuuttia, 3h istuin autossa mantteli päällä (kuvaa en laita, kun se on aika hoopo) ja lopuksi menimme seisoja-kaverin (pari kuukautta minua vanhempi) kanssa tunnin lenkille. Äippä ostikin viitan vain autossa oloa varten, jotta vältyttäisiin urheiluvammoilta sun muilta. Kylmät lihakset ja lähtöspurtit eivät ole hyvä yhdistelmä. Pieni kertaus viime kerrasta: keskittymiskykyni tai pikemminkin sen puuttumisen vuoksi alussa otettiin yksi tuuli-ilmaisu ennen varsinaisia lähetyksiä. Ukko oli väijymässä pusikossa ja minähän sain hajun jo monen kymmenen metrin päästä. Sen jälkeen keskityin aivan eri tavalla kuin aiemmin (jolloin en siis keskittynyt, vaan kiersin vähän ylimääräisiä lenkkejä ukkoa etsiessäni) ja haamut onnistuivat erinomaisen hyvin.
Tällä kertaa ei tuullut, joten menimme suoraan keskilinjalle lähestyspaikkaan. Ensimmäiset ukot olivat haamuja ja säntäsin hullun lailla heidän perään. Palkkana käytettiin tänään aluksi uutta energiaruokaani rasiassa (pitää mennä maahan ja odottaa papanoita yksi kerrallaan) ja sitten lelua, jolla leikittiin. Kolmannen maalimiehen kohdalla otin vain muutaman papanan ja jäin tuijottamaan maalimiestä siihen tapaan, että "kyllä mä tiedän, ettei tämä tähän jää, pallo tänne!". Valmiiden maalimiesten kohdalla usko meinasi loppua kesken, kun maalimies ei ollutkaan tuttuun tapaan 25 metrissä, vaan syvemmällä 50 metrissä. Pälyilin sekä vasemmalle että oikealle, eikä näkynyt. Niin kauan minun annettiin itse tehdä töitä, kunnes tulin pyytämään apua ja äippä lähetti minut uudestaan samaan suuntaan. Upeita kehuja sateli, kun ukko löytyi. Lähetykset onnistuivat ihan kiitettävästi, vaikka äippä sähläsikin. Yksi ohje äippälle: kun tulen ukon luota keskilinjalle pallo suussa, voi hän sanoa vain "oisko lisää?", "mentäiskö ettii lisää maalimiehiä", eikä "IRTI", "TÄNNE" jne, kun en sitä palloa tuo automaattisesti, ikinä. Tulosta pitäisi saada miellyttävä ja kannattava eli kannattaa tuoda pallo äippälle, niin pääsee ehkä hakemaan lisää miehiä metsästä.
Äippän tulisi pikku hiljaa miettiä ilmaisutapaa eli kumpi minusta tulee, rulla- vai haukkuva koira. Maalimiesystävällisempi on tuo ensimmäinen, kun pitäisi hakea vaan se rulla (kumipötkö) ukolta, sännätä äippän luo ja sitten mennä yhdessä näytölle. Eli kaulaani kiinnitetään pitkä liina (kuten jälkiliina) ja äippä juoksee perässäni ukon luo, jolloin saan palkan. Jälkimmäisessä ukon löydyttyä minun pitäisi haukkua maalimiehen edessä niin kauan, kunnes äippä tulee paikalle ja saan palkan. Palkan saan aina harjoituksissa, mutta kokeissa, jos sinne asti koskaan pääsen, ei tipu mitään. Ohjaajan mielestä minusta tulisi erinomainen rullakoira, kun energiaa ja motivaatiota riittää melkoisesti, tykkään juosta ja olen nopea. Haukussa on se huono puoli, että jos samaan aikaan treenataan puruja ja siellä pitäisi haukkua, voi se johtaa kenties myöhemmin kuormittumiseen hakuharjoituksissa. Tarkoittanee sitä, että homma sekoittuu ja vietit menee "ristiin". Ylikuumenemisen riski. Vaikkei puruja ottaisikaan, voi siinä silti ylikuumeta ja silloin voi maalimies pelata upporikasta tai rutiköyhää ja toivoa pelastuvansa :) Niitä koiria kun on, ketkä tulevat suoraan maalimiehen naaman eteen haukkumaan, että hönkäys vain käy. Niitäpä ei kannata silloin silmiin tuijottaa, jos muutenkaan. Tästä voi jo päätellä kumpaan suuntaan äippä kallistuu...
Ainiin, kiima-aika on ilmeisesti loppunut (kyllä, jouluna alkoi kolmannet juoksut), kun uros-seisojan yrittäessä leikkisästi astua, näytin sille leikkisästi hampaitani ja hellästi nippasin poskipielestä ilman minkäänlaista ärinää. Se oli oikeasti tosi hellästi, vaikka näyttikin hurjalta :) Mummolan kettis jos olisi tehnyt samoin, olisin antanut tulla möreätä murinaa!
0 kommenttia:
Lähetä kommentti