Niinhän siinä kävi, että parin tunnin lenkki sateisessa luonnonpuistossa sekä treenit useaan kertaan kaatosateessa koituivat miltei kohtalokseni. Päälläni oli tuolloin huomioliivit (piti olla hengittävät) ja niiden päällä valjaat. Sunnuntaiaamuna iskä huomasi rapsuttaessaan minua, että hänen sormensa osuivat johonkin iljettävään. Iskä pelästyi pahanpäiväisesti (lähinnä inhotuksesta) ja pyysi äippää katsomaan, mikä minulla oli. Äippääkin puistatutti, kun huomasi kaulassani, lavan yläpuolella pyöreänmuotoisen karvattoman ja kostean läntin. Sitä ympäröi punainen alue ja äippälle tuli mieleen hotspotj tai joku punkin aiheuttama reaktio, kun alueen keskellä oli pieni pisto. Alue ei haissut millekään. Saimme varattua lääkärille ajan ja hän totesikin tämän olevan tyypillinen hotspot, joka ei kuitenkaan ollut vielä edennyt niin pitkälle, jotta se olisi ruvennut haisemaan.
***
Tämä lääkärikerta olikin aika erikoinen, kun en ollut kyseistä tätiä ennen tavannut. Yleensä menen heti moikkaamaan, mutta tällä kertaa ei kiinnostanut. Äippä arvelee sen johtuvan siitä, että olin nyt ensimmäistä kertaa lääkärissä ihan oikeasti kipeänä tai sitten syynä vain oli "henkilökemiat" minun puoleltani. Äippä toivoo hiljaisesti, ettei minulle kehity jarrunappulaa eläinkäärin oven kohdalla, kun painan sentään jo 27 kg. Lääkäri sai puhdistaa ja tutkia minut ihan rauhassa, vaikka yleensä hotspot-alue on niin kipeä, että koirat käyvät tosi kuumina. Lääkkeinä toimivat 13 vrk:n antibiotti Kefavet, maitohappobakteerit, Betadine puhdistukseen sekä Canofite ja Viatop alueen paikallislääkitykseen ja kutinan estoon. Pahemmin en ole muuten raaputellutkaan...
Ai, kun sattuu..
Karvat ajettiin pois, joten nyt tämän näkee naapuritkin...
Tänä aamuna alue oli jo vähän parempi, joten antibiotit ovat tehonneet. Rupea ei kuitenkaan saisi kovin nopeasti tulla, kun se bakteeri työntyy silloin sisäänpäin. Onneksi kyse ei ole mistään tarttuvasta taudista, niin saamme käydä treeneissä ihan normaalisti.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti