Olen alkanut aina iltaisin viihdyttää isäntäväkeäni mitä erilaisemmilla tavoilla. Kantelen edelleen tavaroita, joihin minulla ei periaatteessa olisi edes lupaa (kengät, ulko- ja alusvaatteet) ja nyt uuden uutukaisena olen myös keksinyt mainonnan mainion vaikutuksen: tällä tavalla voin kätevästi ilmoittaa, mitä haluan joululahjaksi. Äippä ja iskä ovat kuulemma ajatelleet jotain muuta, mutta katsotaan nyt...
Selvä vinkki: joululahjatoive
***
Iltaviihde numero2 on leikkiminen enon antamalla narupallolelulla, jota pienenä en jaksanut edes nostaa. Kravatin tekeminen narupallosta etenee suurin piirtein näin: heilutan palloa niin, että se paukkuu joko kylkiäni tai päätäni (ja joskus myös huonekaluja...) vasten, ähisen ja puhisen, asettelen pallon taas uudestaan, kiepautan ympäri ja näin tadaa, kravatti on valmis. Jään yleensä istumaan suoraan television eteen ja katson äippää ja iskää vuorotellen, josko saisin jotain huomiota. Hampaat vain vilkkuvat ja suusta kuuluu kikatusta. Äippä sanoo, että jos meno jatkuu tuollaisena, meillä ei kohta ole televisiota, jonka edessä istua....
Kravattisolmu, ottakaa mallia
Joku saattaa olla ylpeä
***
Uhmastani (kyllä, jatkuuu edelleen) huolimatta, osaan näyttää kiintymykseni, yleensä rajusti, mutta tänä aamuna hieman hellemmin. Tämän hetken aamuruokailuni etenee siten, että iskä (välillä äippäkin) antaa ruuan, käyn nuuskaisemassa sitä, syön vähän ja käyn tarkastamassa molempien olinpaikan, minkä jälkeen ehkä käyn syömässä loput. Tänä aamuna äippä taas tuli tarkistamaan, etten taaskaan ollut syönyt loppuun ja huomasi tämän ihanan eleen. Vihdoinkin pystyin näyttämään sen, minkä uhmaltani kerkeän eli rakkauden osoituksen. Hyvä, ettei jäänyt sen vuoksi kotiin...
Aamuinen rakkaudenosoitus
