Tässä olen, tosi söpöläinen ihan rauhassa (muka) ja väsyneenä... Kuvasta voinee arvata tämän päivän aiheen...***
Saldoina iskän pleiseri (tuli käymään nopeasti sisällä, vaikka oli jo lähtenyt töihin, suutuin ja räätälöin hihan uuteen uskoon), äippän kengät (oli juuri kaivanut ne vaatekaapista ja pohti, laittaisiko ne sinä aamuna jalkaan, ei laittanut ja lopputulos oli minun muokkaamani), iskän sukat, joiden päähän teen reikiä ja mitäs vielä. Sattuuhan sitä. On se ihme, jos en kelpaa kirjoittamaan äippän gradua tai edes auttamaan siinä tarvittaessa, kun eräänä päivänä olin tehnyt muistiinpanoja koko päivän... Lisäksi autan tarvittaessa myös pyykkienlaitossa: tuon sekä likaisia että puhtaita (usein) sukkia sekä ulkoiluvälineitä, kuten hanskoja, valjaita, pitkiksiä ym. Olen tehokas. Äippä arvelee, että olen ottanut esineruudusta mallia ja havainnut kannattavaksi kanniskella äippän ja (useimmiten) iskän tavaroita. Saan siitä tietysti palkan.
***Kisoihin emme ilmoittautuneet, kun elämme tällä hetkellä epävarmoja aikoja. Muuten koulutus etenee lähestulkoon samaan tapaan. Luoksetuloa (sekä sivulle että eteen) harjoitellaan nykyään ruokapalkalla, kun en tehnyt patukkavireessä yhtään mitään. Toljotin vain. Äippä ihmetteli moneen kertaan, että onko minulta mennyt kenties kuulo tai taju, kun en reagoinut hänen pyyntöihinsä, mutta asia paljastui miltei vahingossa. Nakit mukaan ja treenaamaan ja tadaa, äippän ei tarvinnut kuin vähän pihistä, että "maahan" ja olin jo maassa, siltikään ennakoimatta. Muuten tämän ajanjakson käskysanat ovat kutakuinkin käyttöjärjestyksessään tässä: Ei!, Ei pure!, Riittää!, Maahan!, Seis!, Hieno! ja Taitava!. Äippä huomasi viikko sitten tämän negatiivisen asenteen treenaamista kohtaan ja päätti hillitä kiukkuaan kehumalla minua enemmän ja vaatimalla hiljaisesti asioita, jottein tuplatripla-käskyjä satelisi. Tähän uhmaan meinaan vaikuttaa jos jonkinmoinen asia ja vaikka energiaa riittää, se kuitenkin kohdistuu sähläämiseen ja kuulen käskyt ilmeisesti vähän sinnepäin.
***
Sisäriehumista.. Saako edes vähän vaan purra...? Tämä on siitä hellimmästä päästä...
***
Onneksi tätä kaikenaikaista energiaa pääsee vapauttamaan luonnonpuistoihin, joissa useimmiten saan olla vapaana. Tietenkään, näiden pitkien vaellusten jälkeen, vaikka kuinka juoksen ja telmin, en ole tipan vertaa väsynyt... Lenkittäjät kiittää :)
